Raja erottaa mutta
Karjala yhdistää

Raja erottaa mutta Karjala yhdistää –
Imatran festivaali oikeassa paikassa.

Karjalainen kulttuuri loisti kaikissa väreissään, iloissaan ja tansseissa vaan viime viikonloppuna Imatralla. Ympäristönä oli karjalainen kotitalo tanhuoineen, taustalla virtasi Vuoksi ja karjalaista tunnelmaa vahvistivat Imatralla myös Jääski-päivät kaupungin kulttuurikeskuksessa.

Karjalaisuus rajan molemmin puolin oli tällä kertaa teemana Etno-festivaalilla, jonka järjesti venäläinen kulttuuriseura Lyyra ry. yhteistyössä Etelä-Karjalan liiton ja Imatran kaupungin kanssa.

–Vuonna 2017 haluamme tuoda esille karjalaisuuden rajan molemmin puolin Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi, korostaa Lyyran puheenjohtaja Svetlana Ranta. Yhteistyö suomalaisten ja venäläisten karjalaisten välillä jatkuu Imatralla kolmatta vuotta. Vuonna 2015 pidettiin seminaari ja taidenäyttely suomalaisten Kalevalaiset yhdistyksen ja Imatran Inkerien kanssa. Viime vuonna ensimmäinen Etno festivaali esitteli pohjoisvenäläistä kansallispuku-, kansanmusiikki- ja käsityöperinnettä. Aiomme vuosittain esitellä yhden kansankulttuurin suomalais-ugrilaisista kansanryhmittymästä. Ensi vuonna esitellään mordvalaista kulttuuria ja pukeutumista, Svetlana Ranta lupaa. Kummazet eli iloiset naiset oli nimenä Karjalan kielellä laulavalla kansanmusiikkia esittävällä ryhmällä joka tuli Petroskoista. Suomen karjalaista musiikkia edusti Ruokolahtelainen kanteleryhmä.

–Meillä on kansanomaisia piirteitä sisältävät esiintymisasut, varsinainen kansallispuku on museossa, ryhmän johtaja Valentina Trofimova mainitsi tanssin ja laulun lomassa. Ryhmän koreat päähineet herättivät huomiota. Naimattoman tyttären koristeltu hattu oli tehty karjalanpiirakan malliseksi, naimisissa olevan naisen hattu on hillitympi. Tyttären hattua piti paikallisen Kulttuuritalon johtaja Tatjana Ivanova.

–Tunnelma täällä on niin lämmin ja sydämellinen, olemme kuin sukulaisia ja oikeitakin sukulaisia on tavattu. Nämä talot täällä museoalueella ovat hyvin lähellä meidän rakennuskulttuuriamme, Tatjana Ivanova mainitsi.

Karjalan kieli ja kulttuuri ovat olleet uhanalaisia niin venäjän pohjoisessa Karjalassa kuin aunuksen seuduillakin. Ivanova mukaan pahimmat ajat olivat Neuvostoliiton aikoina. Suomalais-ugrilaisia sukulaiskielten puhujia ovat muiden muassa vepsäläiset, liiviläiset ja lyydiläiset. Heitä asuu Karjalan tasavallan itäosassa Petroskoin ympäristössä. Lyydia äidinkielenään puhuvia on enää hyvin vähän. Heitä asuu pienessä Mihailovskajan kylässä, Tatjana Ivanova tietää. –Karjalainen kulttuuri on alkanut taas kukoistaa ja nuoremmatkin ovat siitä kiinnostuneet. meillä oli lasten leiri, jossa opiskeltiin Karjalan kieltä, Tatjana Ivanova selvitti. Karjalaiset käsityöt ovat lähellä Marina Gusevan sydäntä. Hän hoitaa 80 rakennusta käsittävää UNESCO:n maailmanperintökohdetta Äänisen Kizhin saarella ja vaalii kansanperinnettä.

Etno-festivaalin liittyi kansallispukuseminaari Imatran taidemuseossa sekä kansanpuvun valmistuksen mestarikurssi. Näytteillä oli 14:n Kizhiin museoidun kansallispuvun kokoelma. Kokemusta Gusevalla on jo 24 vuotta. Alaisina hänellä on saaren vakituinen henkilökunta mutta matkailusesonkia väki saarella lisääntyy. –Meillä on kesällä taitajia kaikilta alueilta kankaiden kutojista ja kirjo-ommelten tekijöistä takojiin ja kirkon kellojen valmistajiin Ivanova kertoi. Hiljan pihalla Imatralainen Esko Kurppa sai kutsun pietarilaisen tanssiryhmän Narcyn kuvioihin. Olihan se yllätys mutta hyvin meni. Välillä neuvottiin että left and right, välillä lieva ja prama. Imatralla on mukava karjalainen ilmapiiri mainitsi jääskeläiset juuret omistava Kurppa.

MARKKU PAAKKINEN
17.8.2017 KARJALA-LEHTI